Moi taas. Pitkästä aikaa. Märkä Läntti junttaa edelleen tuossa samassa leiskassa, jota minä inhoan mutta kaikki muut rakastaa. Olenko itseinhoinen? En tykkää siitä, enenen. On paljon runoja, koska sain takaisin äidinkielen tehtävät. Opettaja luki 5 runoa joista 2 oli minun. Se luki juuri ne kaikista hölmöimmät. Kaikki muiden runot oli rakkausrunoja, mutta mun kertoi elämästä ja kuolemasta ja tunnelmasta ja ystävyydestä ja kaikesta sellaisesta. Nöh. Menen paistamaan lettuja. O_O

Olen selvästi aamuihminen. Pomppasin ylös sängystä jo puoli seitsemältä ilman herätyskelloa. Nyt se pirisee tuolla. >__<

Olin lauantaina keskustassa. Mitään erityisen mainittavaa en ostanut, mutta tapasin säälittävän tyypin, joka kaupitteli jotain Krishna -liikkeen kirjoja. Ihan mukava ukkeli se oli, mutta vähän säälittää tuommoiset tyypit, jotka kehtaavat mennä kadulle nolaamaan itsensä vapaaehtoisesti. Näin myöhemmin ajatellen olisin voinut ostaakin semmoisen kirjan, kun ei ollut mitään hintaakaan vaan lahjoituksena olisi pitänyt maksaa jotain pientä. Naa. Olen kamala ihminen...

Duh. Pitäisi elää terveemmin = Pitäisi mennä syömään aamupalaa. Pitäisi vääntää karkkilakko taas voimaan. Pitäisi juoda maitoa. KRÄÄH! Mun tahdonvoima ei riitä...

On ollut hiljaista näiden mun nettijuttujeni kanssa lähiaikoina. Viime viesti ML:n vieraskirjassa on viikon alusta, ja olen viivytellyt uusien Kapustan sivujen kanssa jo monta viikkoa, vaikka lupailiin Tialle, Riikalle, Erikille ja Anniinalle laittavani ne pian. En oikeasti osaa kertoa tälle mitään pätevää syytä. >__<

Äiti latasi sen Husky Rescuen "Ghost is not real"-CD:n mun MP3:een ja olen sitä nyt tässä kuunnellut. Todella hyvä levy se on. Kannattaa ostaa. Sitten suosittelen myös Von Hertzen Brothersin "Approad":ia, Marjo Leinosta & Viranomaisia jne.. Kaikkea mitä sain lahjaksi.

Kissavaapikset on jo viikon ikäisiä. Kovin pulleita ja hassun näköisiä ovat. Laittaisin tähän kuvan, jos koneeni olisi siihen kyvykäs muttakun ei ole. Silmät noilla hömelöillä aukeaa viikon sisällä. Emo on kyllä niin mallikelpoinen että ihan kadehdin vauvojansa.

Lähden tästä kahdentoista maissa Sinelliin etsiskelemään tämän vuoden uutuus-Schleichejä joita en saanut tilattua lahjakas.fi:stä. Mähän nimittäin kerään niitä. Hevosia on lähelle 60 kappaletta plus kaiken maailman ylimääräiset tarvikkeet talleista harjoihin. Kaikki sukulaiset jaksaa ihmetellä miten noin iso tyttö vielä leikkii. Kaikki muut lelut on tosin viety kirppikselle jo vuosia sitten.

Vaihdoin nenäkorua. Oikeastaan se on korvakoru enkä olisi vielä saanut vaihtaa mutta kun edellinen pomppasi pois reiästä jos vähänkin nyrpisti nenäänsä. Ja se oli se ensikoru, ettäh... Jos ajattelitte nenäkorun ottamista, sanonpa vaan että todella hyvin paranee eikä ottaminenkaan satu paljoa, mutta laastareita menee kun se pitää laittaa yöksi laastarilla kiinni. Tähän toiseen koruun sain laitettua takaosan kiinni, vaikka sekään ei ole se mikä siihen kuuluisi.

Viimeinen pääsiäislomapäivä. Meidän eräs Piia -niminen ranskalainen tuttu poikansa Felixin kanssa olivat juuri käymässä. Sain synttärilahjaksi ranskalaisia karkkeja(karkkilakko murtuu väkisin) ja käsin tehdyn rannekorun. Rannekorun värit on vähän hassut(valkoinen, pinkki, vihreä) mutta muuten se on mukava. Pitäähän sitä silti pitää, kun kerran sain. Kalliskin se taisi olla. No juu.

Meillä on ananas. Mun mielestä ananakset on jotenkin kauhean taiteellisia, joten oli pakko ottaa siitä kuvia yhdessä eri esineiden kanssa. Sitten mieleeni pompahti joskus ala-asteella keksitty juttu, Alaston ananas. En muista enää mikä se alun perin oli, mutta sopii hyvin ottamani kuvasarjan nimeksi. Ainoa mikä harmittaa, on se ettei eräs samppanjalasi näy kunnolla vaaleaa taustaa vasten ja kuva meni pieleen. Eikä kissa suostunut istumaan ananaksen vieressä. Ja keltainen pöytäliina on ärsyttävän ryppyinen.

Sain eilen todella mielikuvituksellisia synttärilahjoja. Kumpikin sukulaisporukka antoi puuvärit. Ne olivat jopa samaa merkkiä(Derwent), paitsi että toiset tavalliset ja toiset vesiliukoiset. Olin toivonut niitä, mutta en odottanut saavani kaksia. Mutta nyt ei kyllä tule pitkään aikaan pulaa välineistä. Ellen sitten keksi tehdä 10x10 metristä taideteosta musteella ja öljyväreillä. En tosin usko tekeväni sitä, joten ei ole mitään hätää.

Täytin eilen 14. Onnea minulle! Olin itiksessä Riikan kanssa ottamassa nenäkorun. Sain äidiltä luvan, mutten tarvinnut sitä koska Silwer Wawen myyjille meni täydestä että olin yli kuusitoista. Valitsin ruman pikku timantin, koska niissä muissakaan ei ollut oikein kehumista. Vaihdan sen renkaaseen kun reikä parantuu. Ombra taisi jännittää enemmän kuin minä. Tietenkin se vähän nipisti, mutta heti sen jälkeen meni tunto koko klyyvarista. Korvakoruhan tuntuu ainakin kolmisen tuntia perään. Nyt nenää tosin pistää, koska nukuin yöllä naama tyynyssä kun oli liian valoisaa. Sain lahjaksi paljon levyjä: Husky Rescueta, Von Hertzen brothersia, Marjo Leinosen ja Viranomaiset sekä Green dayn. Sitten paketista paljastui myös outo hevosaiheinen pleikkaripeli ja ihana hevoset -niminen ja -aiheinen taidevalokuvakirja. Tänään tulee sukulaisia kylään.

Kissanpennut syntyi eilen. Niitä tuli neljä. Riikka oli meillä melkein yhdeksään, kunnes oli pakko lähteä. Saatoin tätä vähän matkaa ja heti kun tulin kotiin, oli eka pentu syntynyt. Sukupuolista me ei vielä tiedetä, mutta yksi on ihan musta ja muut vähän harmahtavia. Viivi on taas yhtä omistushaluinen emo kuin viime vuonnakin. Pitää laittaa rouvalle ruokakin laatikkoonsa. On se kyllä viisas kissa, kun osasi taas perustaa perheensä siihen oikeaan lodjuun, vaikka oli viimeisen pari kuukautta pönkinyt läpi kaikki kaapit ja kirjahyllyn päällykset. Se oli tehnyt pesänkin äidin kaappiin. Tuonne se silti meni. Söpöjä pieniä makkaroita. <3