Olen taas mennyt sössimään itselleni lisää ongelmia. Kuitenkin mulla on ihmeen vapautunut olo. Tänään mun piti ottaa se irokeesi, mutta jänistin viime hetkellä. Ensin ajattelin tehdä jutun ensi viikolla, koska en halunnut pilata synttäreitäni sillä että äiti on vihainen. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten halua irokeesiä ollenkaan ja tein oharit Erkille ja tämän kaverille. Olenko pelkuri? Ehkä olenkin. Tajusin nimittäin, etten itse asiassa edes tahdo olla punkkari. En ole missään vaiheessa kuunnellut punkkia tai mitään sellaista. Tarve olla erikoinen vain ylitti oman maun ja sillä sipuli. Ja punkkarina olisin kuulunut samaan massaan kuin muutamat muut koulumme punkkarit, enkä halua sitä.

Nyt Erkki on pettynyt ja vihainen(?) sekä minä, äiti ja Riikka onnellisia. Kaikki on hyvin. :D